Arkistojen helmiä osa 6

Musta pitsi laskeutuu iholle,
jalat asetetaan korkokenkiin.
Kasvoille vedenkestävää maskaraa,
hieman lakkaa hiuksiin.

Valmistaudun henkisesti,
mutta peitän sen laittautumiseen.
Haluan näyttää kauniilta,
kun lähetämme sinut matkaan viimeiseen.

Ehkä nyt näät kuka tänään olen,
olethan minusta ylpeä?
Ehkä nyt tunnistat minut,
vartioithan askeliani?

Lepää rauhassa Vaari
23.8.1926 - 18.7.2012
-E

Arkistojen helmiä osa 5

Yksi sekunti,
se pieni hetkemme,
jonka jo unohdin.

Yksi minuutti,
se kertomasi kuiva vitsi jolle nauroin,
kun olin vain viisi vuotias.

Yksi tunti,
se yhteinen shakkipelimme,
jonka annoit mun voittaa.

Yksi viikko,
se perjantai-iltapäivä,
jolloin mut tuotiin sun luo.

Yksi kuukausi,
se yksi päivä,
kun nähtiin.

Yksi vuosi,
se juhlapyhä,
jolloin tekstasin kavereille.

17 vuotta,
se hetki kun katsoin sua,
etkä sä enää tuntenut mua.

Silmänräpäys,
ja mä tiedän,
että sä voit olla jo poissa.

Arkistojen helmiä osa 4

Tähän runoon tuli inspiraatio täältä

Maa on märkää ja ilma kosteaa,
mä juoksen paljain jaloin.

Sadepisarat kastelevat mun hiukset,
mä haluan vain paeta teiltä.

Mä löydän mun taivaani,
enkä mä välitä särkevistä jaloista.

Riisun mun päältä mustetahrat,
riisun kemikaalit, lapsityövoiman ja maailman.

Märät hiukset liimautuu mun niskaan,
märät ruohot liimautuu mun ihoon.

Mä olen hetken mä,
sade huuhtoo musta kaiken ylimääräisen.

Arkistojen helmiä osa 3

Taas se oot sä
joka istuu poikien sylissä,
jolle kaikki pojat tekstaa.

Mä huudan ja kiljun,
eikä kukaan huomaa.

Taas se oot sä
joka saa kaiken huomion,
joka saa kaikkien numeron.

Hypin väkisin teidän silmille,
muttette huomaa.

Taas se oon mä
joka on se hyvä tyyppi,
joka on sellanen järkevä.

Oikeesti haluan juoda kännit,
nuolla jotain humalassa.

Taas se oon mä
jota kukaan ei huomaa,
joka on kaikille itsestäänselvyys.

Kaikki näkee muttei sisäistä,
jään taas yksin.

Arkistojen helmiä osa 2

Älä puhu mulle,
ei nähdä enää.

Käännä sun katsees pois,
ei nähdä enää.

Älä liiku meidän kanssa,
ei nähdä enää.

Älä oo mun ystävä,
jos ei koskaan olla enenpää.

Arkistojen helmiä osa 1

Istut siinä ihan mun edessä.
Mä haluisin koskettaa sun niskaa,
hivellä noita suortuvia,
painaa poskeni sun olalle.

Istut siinä ihan mun edessä.
Mä haluisin kutsua sua nimeltä,
katsoa sua silmiin sillä tapaa
jolla mun ei oleteta katsovan sua.

Istut siinä ihan mun edessä.
Haluisin istua sun sylissä,
tuntea sun kädet mun vyötäröllä
ja sun huulet mun kaulalla.

Istut siinä ihan mun edessä.