World War ||

Mun elämästä tuli toinen maailmansota.

Mun ystävä liittyi natseihin,
ja nyt mua vainotaan.
Olen kaupungin ainoa juutalainen
joka ei käänny natsivaltaan.
Mua kaltoinkohdeltiin,
sitten vainottiin,
ja nyt,
mua viedään keskitysleirille.

Miten tässä kävi näin?
Puhuin ajatukseni ääneen,
sain siitä pelkkää vihaa.
Herätkää ihmiset,
me eletään 2000-lukua!
Mä en ole tehnyt mitään,
ansaitakseni tämän.

Lopettakaa tää sota, mä en kestä enää.

Arkistojen helmiä osa 6

Musta pitsi laskeutuu iholle,
jalat asetetaan korkokenkiin.
Kasvoille vedenkestävää maskaraa,
hieman lakkaa hiuksiin.

Valmistaudun henkisesti,
mutta peitän sen laittautumiseen.
Haluan näyttää kauniilta,
kun lähetämme sinut matkaan viimeiseen.

Ehkä nyt näät kuka tänään olen,
olethan minusta ylpeä?
Ehkä nyt tunnistat minut,
vartioithan askeliani?

Lepää rauhassa Vaari
23.8.1926 - 18.7.2012
-E

Arkistojen helmiä osa 5

Yksi sekunti,
se pieni hetkemme,
jonka jo unohdin.

Yksi minuutti,
se kertomasi kuiva vitsi jolle nauroin,
kun olin vain viisi vuotias.

Yksi tunti,
se yhteinen shakkipelimme,
jonka annoit mun voittaa.

Yksi viikko,
se perjantai-iltapäivä,
jolloin mut tuotiin sun luo.

Yksi kuukausi,
se yksi päivä,
kun nähtiin.

Yksi vuosi,
se juhlapyhä,
jolloin tekstasin kavereille.

17 vuotta,
se hetki kun katsoin sua,
etkä sä enää tuntenut mua.

Silmänräpäys,
ja mä tiedän,
että sä voit olla jo poissa.

Arkistojen helmiä osa 4

Tähän runoon tuli inspiraatio täältä

Maa on märkää ja ilma kosteaa,
mä juoksen paljain jaloin.

Sadepisarat kastelevat mun hiukset,
mä haluan vain paeta teiltä.

Mä löydän mun taivaani,
enkä mä välitä särkevistä jaloista.

Riisun mun päältä mustetahrat,
riisun kemikaalit, lapsityövoiman ja maailman.

Märät hiukset liimautuu mun niskaan,
märät ruohot liimautuu mun ihoon.

Mä olen hetken mä,
sade huuhtoo musta kaiken ylimääräisen.